Bondi (Say Wuf Working Wonders) opettaa Nuraylle vahtimista.
Nuray tuli meille hieman "vahingossa" keväällä/kesällä 2008, kun varaus oli ensin toisesta pentueesta. Narttu jäi kuitenkin tyhjäksi ja pentukuume oli sen verran kova, että alkoi ahkera etsiminen uuden yhdistelmän löytämiseksi. Sattumalta löysin tieni Krista Ripatin (kennel Mirthgard) sivuille, hänellä sattui sillä hetkellä olemaan viisi ihanaa trikkiprinsessaa. Ahkeran mailin vaihdon jälkeen sovimme tapaavamme. Nokka kohti Helsinkiä ja pentulaatikkoa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Nuray oli aikamoinen energiapakkaus ja koska toiveissa oli harrastuskoira, koin sen vain hyvänä asiana ja niin Nuray saapui talouteen.
Ajan kuluessa Nuray piti "lupauksensa", eli energiaa löytyi kuin pienestä kaupungista alusta alkaen. Pentuna oli hieman taipumusta tuhoamiseen, mikäli ei löytynyt tarpeeksi aktiviteetteja. Harrastuskoirana oikein ihanteellinen, joskin hieman haasteellinen. Kärsivällisyyttä vaativat liikkeet (paikallaolo) ovat hieman hankalia, joten niiden kanssa on painiskeltu. Itsekin kun on ensimmäistä kertaa ihan kisatavoitteita, olemme Nurayn kanssa oppineet yritys-erehdys -metodilla. Onneksi Nuray kestää toistoja ja mielyttämisenhalua löytyy. Palkitseminen on helppoa, koska innostuu sekä lelusta, namista että pelkistä kehuista.
Tämän hetken pääharrastuksina meillä on agility ja pk-haku (kera tottiksen tietysti). Silloin tällöin tokoilemme ja lisäksi teemme pk-jälkeä kun ehditään. Agilityssa olemme ehtineet kisatasolle (maxi1) ja tarkoitus olisi kisata enemmänkin, kunhan saamme asiat edistymään. Agilityssa Nuraylla on enemmän vauhtia kuin aivoja, tosin se pätee kaikkiin meidän harrastuksiimme. Hakuilun aloitimme kesällä 2011 Espoon Palveluskoiraklubin riveissä, eli aloittelijoita vielä ollaan.
Nuray on niin sanotusti yhden ihmisen koira. Vieraat tervehditään innolla, mutta loppujen lopuksi ollaan pieni mammankulta eli siellä ollaan missä minäkin. Missä olenkin, nukkuu pieni Nurri jaloissa tai jossain muualla lähettyvillä.
