Navigaatio
Kasvattajasta infoa
Eli nimeni on Niina Manninen ja olen reilu parikymppinen nainen. Asun Espoossa yhdessä elukoidemme ja mieheni kanssa. Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2007 ja eläintenhoitajaksi 2010. Tällä hetkellä erikoistun klinikkaeläinhoitajaksi. Työ pieneläinklinikalla on aina kiinnostanut minua, se on ollut suurin haaveeni jo päiväkoti-iästä asti (etenkin eläinlääkärin homma). En voisi kuvitellakaan itselleni mitään muuta työtä, jossa viihtyisin paremmin.
Eläimiä minulla on ollut koko pienen ikäni. Ollessani ihan pieni, vanhemmillani oli saksanpaimenkoira Iida. Sen kuoltua kesti vuosia ennen kuin meille tuli uutta koiraa. Niiden sijasta meillä oli kissoja vuosien ajan, joista jokainen on saavuttanut persoonallisuudellaan osansa sydämestäni. Pienenä jo kiinnostuin collieista, tosin ensin se oli pitkäkarvainen collie, joka vetosi enemmän. Luultavasti koska isovanhemmillani oli shetlanninlammaskoira, mutta en halunnut niin pientä koiraa. Opiskellessani dogsitteriksi tutustuin lyhytkarvaiseen versioon colliesta. Kouluttajallamme kun oli yksi nahka. Ihastuin palavasti rotuun ja pari vuotta myöhemmin meille tuli nahkaneiti Geena (Cepu-Jesse's Geena Givemeall) koiraleirinohjaajan kautta. Geena oli tuolloin jo 5-vuotias, kasvattajaa en ikinä tavannut. Geena oli kaikkea, mitä pieni tyttö saattoi toivoa. Iloinen pieni nahka, tosin melko suojelunhaluinen ;) Tästä alkoi koiraharrastukseni. Kävimme tokossa muutaman vuoden ajan, mutta näyttelyt jäivät väliin, koska Geenalla on korvavirhe. Match show:t olivat tietysti mahdollisia ja ovat edelleenkin. Ja virheestä huolimatta me parissa virallisessakin näyttelyssä poikkesimme, viimeisen kerran 2007. Erityistä menestystä ei tietenkään tullut.
Muuttaessani pois kotoa yhdessä mieheni kanssa, tuli ajankohtaiseksi toisen koiran hankinta. Geena tuli tietysti mukaani, mutta oli tuolloin kuitenkin jo 12-vuotias. Etsin jo tuolloin kantanarttua, koska tiesin aloittavani kasvattamisen ja tuli haettua vuoden päivät sitä oikeaa, oli jopa varaus yhdeltä toiselta nartulta, joka jäi sitten kuitenkin tyhjäksi. Muutama viikko huonon uutisen jälkeen löysin Krista Ripatin sivut, jossa oli myös tieto viidestä pienestä prinsessasta. Laitoin saman tien sähköpostia ja kyselin pennuista. Suku vaikutti oikein lupaavalta. Sovimme melkein saman tien, että tulisin katsomaan pentuetta, joten seuraavalla viikolla sitten ajoimme Keski-Suomesta Vantaalle. Heti istuessani pentulaatikossa tiesin kenet haluaisin, teimme saman tien varauksen ja kuukautta myöhemmin haimme Nurayn (Mirthgard Aisha Andromeda) kotiin. Nuray on upea persoona, neiti menee kun siltä tuntuu, mutta on kuitenkin hyvin oppivainen ja sopeutuvainen. Sillä ei ollut vaikeuksia sopeutua koulussa seitsemän koiran laumaan. Nurrissa on enemmän virtaa kuin pienessä kaupungissa ja jaksaa kyllä leikkiä ja touhuta. Harrastuskoirana oikein ihanteellinen ja omaan käteen sopiva.
Kolmas koira tuli perheeseen sattuman kautta, alunperin ei ollut tarkoitus koiraa hankkia vielä pariin vuoteen, mutta... Törmätessäni aivan mahtavaan yhdistelmään, oli tietysti pakko kysyä pitkän harkinnan jälkeen olisiko minullekin pentua. Talvesta 2010 meille sitten saapui sijoitukseen Marika Mäkelältä (kennel Calibra's) Koiruuksien Nelli Karamelli eli kotoisammin Tesni.
Kasvattajakurssini suoritin syksyllä 2008 (aiemminkin piti, mutta ikävien sattumusten takia en pystynyt), hain nimeä saman tien kun todistuksen käteeni sain. Hyväksytty nimi (Nightweaver's) saapui keväällä 2009. Tarkoitus on kasvattaa lyhytkarvaisia ja pitkäkarvaisia collieita pienimuotoisesti. Kasvattaminen on ollut haaveissa pienestä pitäen. Toiveena olisi kasvattaa kauniita ja hyväluonteisia collieita terveyttä unohtamatta. Arvostan yhtälailla kaikkia osa-alueita, collien tulee olla kuvankaunis koira toimivalla luonteella ja hyvällä terveydellä. Olen allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen sekä olen Suomen Kennelliiton, Suomen Collieyhdistyksen ja Aktiivicolliet ry:n jäsen.
Meidän laumaamme kuuluu myös viljakäärme Nuga (Nuregami), pieni luikero tällä hetkellä. Nuga tuli meille lokakuussa 2008, ollessani työssäoppimispaikassa ihastuin tähän pieneen matoon, jota hoidin päivittäin. Lopulta päätimme hankkia sen itsellemme. En ole katunut päätöstä, olen aina tykännyt käärmeistä ja matelijoista yleensäkin. Keväällä 2009 meille muutti myös Kieran, Brazilian Salmon Pink Birdeater.
