Kun muutin pois kotoa ja otin Geenan tietysti mukaani, oli pikkusiskollani Tiinalla vihdoin mahdollisuus ottaa oma koira. Tästä alkoi suuri pennun metsästys, rotu oli tiedossa (lyhytkarvainen collie kuinkas muutenkaan), mutta sukupuolella ei ollut väliä. Toiveissa oli kuitenkin väritykseltään tricolour, koska se miellytti kaikkien silmää (Geenaan kun olivat tottuneet). Osallistuin tietysti tähän pennun etsintään itsekin innolla. Pitkällisen etsinnän jälkeen löytyi Mustan Riiviön-kennel ja tieto, että tricolourpoika oli vailla kotia. Sinne siis soittoa ja katsomaan. Sisko oli heti ihastunut pieneen Haraldiin, joka oli tullut tervehtimään portilla ja niin oli poika tullut talouteen.

Harald on luonteeltaan kaikkea muuta kuin machouros. Geena oli alusta asti kuningatar ja Nurayn saavuttua opettamaan kaapin paikan kolmikuisesta asti, on mies ollut tassun alla jatkuvasti. Muuten Hartsa on luonteeltaan energinen ja iloinen hännänheiluttaja, joka ei tee pahaa kärpäsellekään. Harald toimittaa arvokasta kotikoiranvirkaa ilman sen kummempia harrastuksia, tokoilua lähinnä kotioloissa.