Geena oli hyvin omanarvonsa tunteva koira. Tullessaan minulle viiden vanhana vuonna 2000, tämä pystykorvainen trikki rouva vei saman tien sydämeni. Geenasta lähti rakkauteni collie-rotuun.
Luonteeltaan Geena oli muutaman ihmisen koira, hän saattoi huomioida vieraan hiukan arvokkaasti häntää heiluttamalla ja antamalla rapsuttaa, mutta siinäpä se oli. Hän ei ollut ollenkaan liehakoiva vieraille eikä puolitutuille. Toisia koiria Geena ei juurikaan sietänyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja näistäkin suurin osa oli collieita, mummo oli pahimman luokan rasisti. Pienet koirat olivat ihan siedettäviä kuitenkin.
Geenan kanssa nuorempana harrastettiin tokoa, kilpailemaan ei kuitenkaan päästy monista asioista johtuen. Suurimpana osasyynä oli Geenan aggressio joitakin vieraita koiria kohtaan, josta ei koskaan päästy eroon. Ohi kyllä kulki nätisti, mutta esim. koirapuistoihin ei ollut mitään asiaa. Koska asuimme korvessa, agilitya harrastettiin itse tehdyillä esteillä vain huvikseen. Minkäänlaista tavoitetta ei siinä sen kummemmin ollut.
Geena oli "suhteellisen" terve loppuun asti. "Pahin" näistä oli 7-vuotiaana tullut pyometra, joka repesi. Siitäkin onneksi selvittiin. Nivelrikkoa mummolla oli, mutta siitä selvittiin satunnaisilla kipulääkkeillä. 12-vuotiaana Geenalla diagnosoitiin allergia, muun muassa viljoja kohtaan. Sen jälkeen ruokinta oli tarkasti mietittyä, mutta loppujen lopuksi ensi opettelun jälkeen se ei ollut vaivalloista.
Geena nukkui pois 27.7.2010 yli 15 vuoden korkeassa iässä. Viimeisinä päivinä alkoi vaivata takapää. Tämä koira opetti paljon minulle ja ikävä on suunnaton.