Täällä on vihdoin ja viimein paljon lunta! Aiemminkin oli kyllä lunta, mutta nyt sitä on useita senttejä :D Jopa täällä Turussa, jossa olemme viettämässä joulua, koirat voivat painattaa kunnon lumikinoksessa korvat takaviistossa. Ja sitähän ne tekevät.
Samaan aikaan koiria tuntuu houkuttelevan kinkun tuoksu uunissa, ainakin Nuray ja Harald katsovat uunia kuola poskessa. Itsekin kyllä odotan malttamattomana huomista ja jouluruokia. Huomisesta ahmimisesta haaveillessa toivotan kaikille herkullista joulua ja harrastusten täytteistä uutta vuotta 2010!
Viime viikonloppuna kävimme piipahtamassa Messarissa (turistina) tuhlaamassa kaikki rahat ja tapaamassa tuttuja ihmisiä. Oli oikein mukava viikonloppu vaikka lauantain jälkeen jalat olikin maitohapoilla ja tili miinuksella :D Kaverin kanssa meni muutama tunti juostessa nahkakehän ja chowkehän väliä, tietysti ne olivat aivan päin vastaisissa laidoissa messukeskusta. Kunto kyllä kasvoi! Paljon näki tuttuja koiria ja ihmisiä, pariin uuteenkin tutustui.
Viime viikon alussa Nuray päätti uusia ulkonäköään. Hepuloidessaan pellolla Bondin ja Milon kanssa kömpelö jalkaeläin (tunnetaan silloin tällöin myös Nurayna) päätti vetää kuperkeikan jäisessä kohdassa ja lensi pitkälle kuonolleen kyntäen puolen metrin vaon peltoon (onpahan helpompaa viljelijällä keväällä!). Kaunis pieni, musta nenä koki kovia eli se ei ole lähelläkään kaunista tai mustaa tällä hetkellä. Onneksi ei olla menossa hetkeen näyttelyihin niin saa parannella pinkkiä kolviaan :) Vaikka koko suipon kuonon pää aukesikin, ei kovapäisellä neidillä tuntunut se missään. Kiskoi vain kuononsa pellosta, ravisteli ja lähti uudelle hepuli kierrokselle veri lentäen. Ei sillä ainakaan mitään tuntohermoja ole. Toivottavasti kärsä saa pian karvat ja pigmentin takaisin, ei ole kovin kaunis vaaleanpunaisena...
Onpas taas vierähtänyt aikaa viime päivityksestä. Oikeastaan juuri mitään ei ole tapahtunut, koulun ohella olemme jatkaneet treenausta kisoja ajatellen. Pidimme myös pienen kuvaussession koirien kanssa. Pitää niitä päivitellä galleriaan.
Itse odottelen innoissani jo Voittajaa, vuoden näyttelykohokohta! Turistina liikun tälläkin kertaa :)
Mutta siitä jäljestä. Se meni yllättävän hyvin varsinkin siihen nähden, että oli lähes tulkoon pilkkopimeää. Hävisi hyvin äkkiä valoisa aika, vaikka aloitettiinkin ihan ajoissa. Tiia teki meille jäljen, joten itsellä ei ollut harmainta aavistustakaan, miten jälki meni. Täytyi luottaa täysin koiraan, tietysti Tiia seurasi varmuuden vuoksi perässä, ettei eksytä. Nuray seurasi jäljen oikein hyvin loppuun asti, meni huomattavasti rauhallisemmin kuin peltojäljillä tavallisesti (höyryää aina aluksi...). Olin oikein ylpeä pikku neidistä. Harmittaa vaan kun alkaa olla talvitauon paikka.
Kävimme myös koittamassa agilitya (taas) koulunkentällä niillä esteillä, mitä siellä nyt sattuu olemaan. Olisi kiva mennä ihan oikeaan alkeisryhmään, kunhan sellainen nyt jossain aloittaisi. Onneksi meillä on kuitenkin kokenut agiliitäjä (Sari) neuvomassa, missä tehdään virheitä :D Hyppiminen on oikein Nurrin mieleen, kunnolla innostuessaan alkaa räkyttämään, joka on aika korvia huumaavaa. Ihana colliehaukku...
No viime päivityksen aikoihin jäin hevosen jyräämäksi, josta seurasi pieni tauko treeneihin (jälleen), kun sain kepit ja piti niillä köpötellä eteenpäin. Palasin myös koulunpenkille muutama viikko sitten yhdessä Nurayn kanssa, Geenan jätin kotiin miehen luo, kun ei se koululla oikein viihdy.
Kaikki treenit ovat siis siirtyneet omalla joukolla pidettäviksi. Iisalmesta kun ei Varkauteen asti kannata treeneihin ikävä kyllä lähteä. Onneksi meillä on kuitenkin 4 hengen pieni joukko, jolla treenaamme yritys ja erehdys –mentaliteetilla. Joukkoon kuuluu vanhat tutut Bondi-pehko, Tepa-coctail (=sekarotuinen) ja Milo-kleinspitz. Silloin tällöin käy myös vierailevia tähtiä joukossa, mutta pääsääntöisesti mennään tällä joukolla. Eniten treenaamme tokoa/tottista ja jälkeä (joka jää kohta talvitauolle), silloin tällöin myös hakua, mutta kun ei ole ketään kokenutta sitä ohjaamassa.
Koululla onneksi järjestettiin hakuryhmä erään opettajan johdosta, sinne änkesimme Nurayn kanssa saman tien. Mukaan tuli myös Bondi ja Tepa. Pääsimme ensimmäistä kertaa kunnolla kokeilemaan pelkkää ilmavainua Nurayn kanssa. Sillä sekunnilla, kun otin neidin autosta ulos, niin Nuraylla syttyi lamppu pään päälle. Tytöllä oli hirveä hinku päästä metsään, nenä vain kävi ja näki oikein selvästi, että se tiesi, mitä siltä haetaan. Kun päästin irti, niin Nurri juoksi nenä pystyssä suoraan maalimiehen luo häntä viskaten puolelta toiselle. Kivalta maalimieheltä sai ruokaa! Tuli itselläkin taas hirveä hinku päästä treenaamaan, näki kuinka paljon toinen hakutreeneistä nauttii.
Ja viime sunnuntaina kävimme piipahtamassa match show:ssa täällä Pieksämäellä syysloman kunniaksi, kun on nuo viralliset pistetty tauolle (ja ihan syystä, kun neiti näyttää yhdeltä jalalta). Mukaan tuli myös pieni Geena-mummo koittamaan vuosien tauon jälkeen. Paikan päällä oli koulun treeniporukasta Bondi ja Tepa, joka oli sekarotuisten toinen :). Nuray sai punaisen nauhan, muttei sijoittunut. Geena kuitenkin oli oikein pirteällä tuulella ja oli veteraanien toinen saaden ruusukkeen ja ruokapussin tuomisiksi. Tosin ruokapussi annetaan varmaan makupaloina Nuraylle, kun mummo on tullut niin allergiseksi vanhemmiten. Tässä nyt oli pientä päivitystä kerrakseen!
Syyskuun alussa kävimme piipahtamassa testaamassa paimentamista, aluksi Nuray oli hieman "Mitä nuo on?", mutta toisin kuin odotin, ei haukkua räksyttänyt lampaille. Ensin katselimme lampaita laitumen ulkopuolelta ja koska Nuray ei osoittanut aggressiota, siirryimme suureen pyöröaitaukseen katselemaan lampaita hieman lähemmin. Nuray hetken aikaa tarkkaili lampaita (jotka piirittivät minut) ja uskaltautui sitten haistamaan lammasta kuonot/turvat vastakkain. Neiti ilmeisesti totesi lampaat oikein hauskoiksi, koska veti oikein hepulin häntä mutkalla ja yritti saada lampaatkin mukaan leikkiin. Lampaiden ilmeet oli oikein kuvaavat, kun ne katselivat tuota sekopäistä nahkaa :D
Ruokatauolla Nuray päätti aloittaa juoksut, ilman mitään aiempia varoitteluita. En ensin tajunnut sitä itsekään, mutta muut pehkourokset paimentamassa kyllä tajusivat. Ihmettelin aikani urosten suunnatonta mielenkiintoa tyttöä kohtaa ja lähemmin tarkastellessa tajusin juoksut. Loppupäivä vietettiin hieman kauempana muista koirista ja kirottiin hyvä tuuria ;)
Ruokatauon jälkeen lampaat siirrettiinkin jo suurempaan aitaukseen porttien kera. Koirat laitettiin liinaan yksitellen ja koitettiin saada lampaat portista läpi. Tätä tehtiin kaksi kertaa. Välillä Nuray herätteli esi-isiensä vaistoja ja ajoi lampaita kokoon, tosin ei minua kohti, mutta alku sekin oli! Itsekin aloittelijana en osannut itsekään oikein toimia. Muutaman kerran onnistuimme jopa saamaan koko lammaslauman (10kpl) portista läpi ryhmänä ilman, että kukaan hajaantui pois. Toiveissa ehkä olisi kokeilla paimentamista uudemmankin kerran. Kuvamateriaalia kerääntyi jonkin verran, koska toin paikalle oman henkilökohtaisen kuvaajan.
Kävimme myös toissa päivänä kokeilemassa hakutreeneissä, hauskaa oli niin omistajalla kuin koirallakin. Nyt vain innolla odotetaan seuraavaa harjoituskertaa. Ollaan myös menossa testaamaan jälkeä, on neidillä ainakin tekemistä. Ja omistaja saa itseään hieman enemmän liikkeelle :)
Silmät peilattiin Nuraylta CEA-vapaiksi sekä pentuna että nyt aikuisena. Vielä jännitetään lonkka- ja kyynärätuloksia. Pääsimme myös Piikkiöön paimennuskurssille, mutta se on vasta syksyllä. Innolla odotellaan, saa nähdä mitä neiti tykkää lampaista ja onko taipumusta yhtään jäljellä vai yrittääkö syödä lampaat...
Näyttelyt jää nyt vähemmälle, saa nähdä jos mennään kuitenkin kääntymään Sastamalassa Collieiden erikoisnäyttelyssä huvikseen, kun sinne päin kuitenkin ollaan menossa. Se on kuitenkin vielä täysin auki. Nyt annetaan tytön vähän kehittyä rauhassa, kun kehäkokemusta on jo pikkuisen ja on totuttu siihen häslinkiin joten kuten.